Tällä palstalla hevosalan pitkänlinjan ammattilaiset Minna Lindström ja Maria Kervinen pohtivat ääneen sitä, mitä monen hevosihmisen mielessä saattaa liikkua.
Mitäs jos summataan vähän vuotta 2011 ja sen tuomia oivalluksia? Itselleni on varsin konkreettisesti tullut ymmärretyksi se tosiasia, että kaikki ne metodit, joita hevosten koulutuksessa ja käsittelyssä käytetään eivät suinkaan vaadi hevoselta mieletöntä määrää toistoja vaan se on ihminen, joka niitä toistoja tarvitsee.
Tehdäänkö me hevosihmiset palveluiden ostamisesta rakettitiedettä vai mitä? Osaajia ja tietäjiä on ollut kautta aikojen. Tänä päivänä informaatiota ja osaajia tuntuu olevan kaikkialla ja yhtälailla jokainen on omalla osaamisalueellaan ammattilainen. Ja kun hevosenomistajaa tulee vastaan toinen ammattilainen, hänen näkemyksensä saattaa olla täysin päinvastainen? Eikös sen hevosenomistajan pitäisi itse tietää mikä on hänen hevosensa parhaaksi? Ja miten tämän kaikki sotkee palettia hevosalanyrittäjien keskuudessa, puhumattakaan niistä hevosista….
Onko raippa käden jatke vai rankaisuväline? Valitettavan usein näkee, että raippaa käyttävä henkilö on tuohtunut tai suuttunut hevoselleen. Onko tämä väline kehitetty siis hevosen satuttamiseen?
Millaista on kommunikoida eläinten kanssa?? Ovatko puheet ja tarinat eläinkommunikaatiosta ihan huuhaata? Onko siinä kyse yliluonnollisesta kyvystä, joka vain on jollakulla ihmisellä, vai onko meillä kaikilla jonkinlainen kyky kuulla ja kuunnella esimerkiksi hevosemme antamia viestejä?
Ja jos, niin mikä siinä mättää? Hevostaitajien parissa kilpaileminen tuntuu olevan tuomittua ja varsin negatiivinen asia. Ja kilparatsastajat haluavat ensisijaisesti voittaa ja samalla hevoselleen pahaa tai ovat ainakin sekä tietämättömiä että välinpitämättömiä? Mikähän tässä kuviossa on vikana?
Haluatko sinä osallistua keskusteluun ja kertoa mielipiteesi?